Pepin agilitytreenit 19.2

Olin Wandan kanssa mukana Pepin agilitytreeneissä. Kuten aiemmin olen jo joskus todennut, Peppi on diesel. Kestää aikansa saada se käyntiin, mutta sitten se alkaa onnistua. Pepin ongelma (aina ollutkin, niin kauan kuin olen sen kanssa treenannut) on se, että sitä kiinnostaa suunnattomasti maassa olevat hajut ja mahdolliset pudonneet namit.

Sitä on oikeasti todella vaikea saada nostamaan se pää ylös ja jos siinä onnistuu, niin se lähtee jonnekin sitten haahuilemaan. Peppi on vähän hankala tapaus juuri tuon takia, kun sitä niin kovin kiinnostaa hajut ja se on todella herkkä niille.

Pepin kanssa täytyy vain kimittää, hyppiä, juosta tai tehdä mitä tahansa yllättävää, jotta se herää horroksestaan. Tämä ongelma on sävyttänyt meidän treenaamisia niin tokossa, kuin rally-tokossa ja nyt se näkyy agilityssa.

Mutta Peppihän on loistava sitten, kun se lähtee kunnolla vauhtiin ja pinkoo. Peppi lukee ohjaajaa tarkasti ja se tekee täsmälleen mitä siltä pyytää, ei siis "lähde käsistä", kuten useat kunnon tykit agilityssa.

Sitten yritettiin saada Peppiä leikkimään kahden karvapallon avulla.