Eilen ei ollut ihan meidän päivä. Oli agilitytreenit ulkokentällä (siellä aina pakka vähän sekaisin häiriöiden takia...) ja ennen treenejä oltiin puistossa, jotta pahimmat energiat olisi purettu ja kakara voisi keskittyä. No, eilen ei siitä nyt vain tullut mitään...
Sillä hetkellä, kun päästin hihnan irti koko koira muuttui. Viuh vaan ja loikittiin gasellina ympäri kenttää, välillä tuli minua kohti, mutta ah ihanaa tuolla on lintu tuolla on liikkuva heinä tuolla on kivi!!!!! Toisin sanoen siis Wanda juoksi ilman päätä tai häntää.
Kouluttajalle jaoin kyllä tuntemuksiani ja hän pystyi samaistumaan.. nuoren koiran kanssa näitä tulee. Sisähallissa treeni voi sujua jo vaikka kuinka stratosfäärisen hyvin, mutta ulkotreenit ovat herkkiä tällaiselle, että tulee näitä ei vaan ei tänään -päiviä.
Se vaan on todella todella turhauttavaa, kun tietää koiran osaavan. Minä osaan, koira osaa. Palapelin palaset löytyy, mutta ne eivät joka kerta osu kohdilleen. Inhimmillistä toki, mutta se on oikeasti raivostuttava tunne seisoa kentällä ja huudella tyhjyydelle, yhtä hyvin voisi seistä päällään ja pentu juoksee ympyrää...
Ei se mene suunnistusradallakaan aina putkeen ;)
VastaaPoista