Apua, enää kuukausi niin kakara on VUODEN!
Nyt tosiaan 11 kuukautta tuli täyteen ja en oikein tiedä mistä aloittaisin kirjoittamaan. On niin paljon kauniita sanoja mitä haluaisin sanoa ja jakaa... sanat ei riitä kertomaan miten upea koira Wanda on, unelmien täyttymys.
Minähän olen aina halunnut koiran ja olen lukenut vuosia kirjallisuutta ja opetellut koiran kouluttamista jo ennen Pepin tuloa. Pepin olen kouluttanut itse, vaikka olinkin 11-vuotias kun se meille tuli. Peppi tuli ihan kotikoiraksi, mutta sen kanssa sitten kuitenkin aloin harrastamaan tokoa, rally-tokoa ja myöhemmin agilityä. Pepistä ei ollut kisakoiraksi, joten nälkä jäi kalvamaan. Haluan kisakoiran, haluan saavuttaa ne unelmat menestymisestä koiralajeissa.
Minut tuntevat tietävät tanssitaustani, harrastin 8 vuotta kilpatanssia ennen kuin jouduin terveydellisistä syistä lopettamaan. Tämä kertoo siis kilpailuhenkisyydestäni, olen niin "kaikki tai ei mitään" -ihminen. Olin kuvitellut, että se kisakoirani tulee olemaan bordercollie tai australianpaimenkoira - siis stereotyyppinen kisakoira. Olen kokenut vähättelyä valmennuksissa, koska minulla on maata nuuhkiva, hitaasti syttyvä spanieli.
Olen niin kauan kuin muistan haaveillut kasvattajana olemisesta. Että pääsen kasvattamaan puhdaslinjaisia, terveitä koiria. Rodusta en ollut varma, sillä olin kuvitellut seuraavan koiran olevan jotain vauhdikkaampaa ja työmotivoituneempaa rotua. Silti, palo kasvattajaksi jatkui.
Kuinkas sitten kävikään?
Viime syksynä 2016 tuli Annen kanssa juttua, josko ottaisin sijoitusnartun Ruotsista. Minä olin täysillä mukana, mutta piti keskustella perheeni kanssa, kun heidän kanssaan toistaiseksi asun ja toinen koira vaikuttaisi heidänkin elämään. Oikeastaan ennen kuin ehdin kissaa sanoa, pentu oli varattu. Tuijottelin kuvia kennelin sivuilla ja mietin minkä noista nartuista oikein haluan.... Annen kanssa oltiin samaa mieltä yksilöstä ja kasvattaja suostui.
Joten, ennen kuin tajusinkaan olin tilanteessa, että minulla on sijoituskoira Ruotsista. Minulla. Ja millainen sijoituskoira? MAAILMAN PARAS!!
Siis tätä kirjoittaessani en tunne mitään muuta kuin kiitollisuutta ja rakkautta. Wanda on unelmieni täyttymys. En kaipaa mitään siihen lisää tai siitä pois. Wanda on täydellinen minun oma pöllö talitintti. Aivotkin alkaa pikkuhiljaa löytyä! Nyt juoksujen myötä on alkanut karisemaan murkkuikäisen uhma, ja tilalle tullut pelkkää kultaa oleva koira.
Toisaalta sijoituskoiran myötä tuli paineet. Mitä jos en osaa kouluttaa tarpeeksi hyvin? Jos en ole tarpeeksi hyvä johtaja Wandalle ja koko koira menee pilalle huonon omistajan takia? Jos Wanda ei ole kanssani onnellinen kun en kykene sen kanssa päivittäin kävelemään tunnin lenkkiä? On vain ollut pakko hiljentää epäilykset ja luottaa itseeni. Toivon todella, että Wandan on kanssani hyvä olla.
On se maailman paras ja maailman rakkain minulle.
Tänään 3.9.2017 Ängblomman's Cascabel 11 kuukautta
Onnea Wanda!
VastaaPoistaKiittää!
Poista