23.12.2016

Metsä(stys)reissulla

Lähdin kummankin koiran kanssa rauhalliselle metsäretkelle ennen pimeän tuloa. Kumpikin koira käveli reippaasti ja hyvin eteenpäin. Jossain kohtaa aloin ihmetellä, miksi Wanda yrittää pinkoa kodin suuntaan ja ennen kaikkea, miksi ihmeessä Peppi on jäykkä ja niskavillat pystyssä?

Sanoin sitten koirille, ehkä mennään kotiin, jos tuolla metsässä jotain hurjan pelottavaa liikuskelee.. Käännyin kannoillani ja komensin koirat uuteen suuntaan ja seisahduin kuin seinään...

PEURA!!!

Peppi reagoi hurjalla haukkumisella, Wanda säestää mukamas rohkeasti.

TOINEN! KOLMAS! NELJÄS! 

Wandan haukkuminen loppui, pelko ja kauhu voitti. Pepin silmät pullistui päästä ja epäusko valtasi koko koiran. Mitä ihmettä?!

Ja niitä peurojahan riitti... Kokonaiset kaksitoista (12) kappaletta peräkanaa laumana loikki noin 7 metrin päästä meitä. Päätin lähteä kotiin, koska kaksi täydellisen vauhkoa koiraa mukana. Aloimme kulkea (lue: vyöryä yhtenä joukkona) kotia kohti. Wanda oli aivan tohkeissaan ja Peppi vain porhalsi kuin höyryjuna eteenpäin..

Kukas tuossa oli sitä riistaa? Ne peurat vai Wanda... Wanda luuli joutuvansa hurjan mörön kitaan koko pikkuinen likka..

Meinasi jouluperinteet muuttua: Peppi olisi halunnut pöytään komeat peurapaistit... Huhhuh, joko olisi joulurauhan aika?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti