Ohituksia

Eilen oltiin keskustan liepeillä kävelemässä, tarkoituksena sosiaalistaa Wandaa ja saada likkaan hieman lisää varmuutta ulkomaailmaan. Ei se mikään fiasko ollut, oli oikeastaan aika mielenkiintoinen reissu.

Elikkä aika kaikenlaista porukkaa tuli vastaan: lapsia, aikuisia, vanhuksia, sauvakävelijä, hiihtäjiä, autoja, juoksija, luistelijoita, jääkiekonpelaajia ja koiria. Alussa Wanda säpsähteli autoja ja varsinkin jääkiekkokaukalon pamahtelua, mutta likka toipui nopeasti ja rentoutui.

Tein useaan kertaan kontaktia, jotta Wanda joutuu siirtämään huomionsa jännittävistä asioista minuun. Alkuun siinä kesti, mutta lopulta likka alkoi itse toljottamaan minua niin hurjan tyytyväisenä, kun ohitti jonkun ja tiesi palkkaa tulevan...

Useimmiten tapahtui niin, että nähdessään vastaantulijan Wanda löi jarrut pohjaan ja silmät tapitti. Kun päästiin ohi, niin Wanda oli tyytyväinen omasta rohkeudestaan ja todella iloisena halusi palkkaa. Kyllä se alkoi mennä jo ihan kuin vettä vaan, Wanda on kuitenkin oikeasti todella sopeutumiskykyinen.

Tein huvittavan huomion: kun Wanda näkee mielestään jotakin epäilyttävää, se alkaa tuhahdella. Wanda tuhahtelee itsekseen ja katsoo minua kysyvästi.. On oikeasti aika huvittavaa katsottavaa kun tämä yksi tuijottaa jotakin olematonta ja tuhahtelee..