Ulkokenttä; uhka vai mahdollisuus?

Eilen ei ollut ihan meidän päivä. Oli agilitytreenit ulkokentällä (siellä aina pakka vähän sekaisin häiriöiden takia...) ja ennen treenejä oltiin puistossa, jotta pahimmat energiat olisi purettu ja kakara voisi keskittyä. No, eilen ei siitä nyt vain tullut mitään...

Sillä hetkellä, kun päästin hihnan irti koko koira muuttui. Viuh vaan ja loikittiin gasellina ympäri kenttää, välillä tuli minua kohti, mutta ah ihanaa tuolla on lintu tuolla on liikkuva heinä tuolla on kivi!!!!! Toisin sanoen siis Wanda juoksi ilman päätä tai häntää.

Kouluttajalle jaoin kyllä tuntemuksiani ja hän pystyi samaistumaan.. nuoren koiran kanssa näitä tulee. Sisähallissa treeni voi sujua jo vaikka kuinka stratosfäärisen hyvin, mutta ulkotreenit ovat herkkiä tällaiselle, että tulee näitä ei vaan ei tänään -päiviä. 

Se vaan on todella todella turhauttavaa, kun tietää koiran osaavan. Minä osaan, koira osaa. Palapelin palaset löytyy, mutta ne eivät  joka kerta osu kohdilleen. Inhimmillistä toki, mutta se on oikeasti raivostuttava tunne seisoa kentällä ja huudella tyhjyydelle, yhtä hyvin voisi seistä päällään ja pentu juoksee ympyrää...

Nimilaatta!

Päivän puuhavinkki

1. Tyhjä pakkaus, maitopurkki, kananmunakenno...

2. Ruokanappuloita, nameja, luu.... you name it

3. Anna laatikko koiralle

TADAA!

AGILITY 13.8 Wanda

Elikkäs tällaista pikkurataa tänään. Esteet edelleen 20 cm korkeudessa, koska Wanda on niin nuori. Olin yllättynyt miten hyvin Wanda luki ohjaukset, vaikka oli nopeita käännöksiä ja ohjauksia. Eniten yllätyin siitä, miten sillä pysyi (lähes) koko ajan kontakti minuun kentällä, ei haahuillut ja pysyi kaikin puolin hollilla. 

Hyvää tuuria? - Ei! Kovan työn tulosta.

Neuvoksi saatiin treenata paljon sellaisia pätkiä, jossa koira etenee minusta poispäin, eli irtoaa. Tyypillisesti walesi kääntyy aina esteen jälkeen ohjaajaa kohti, mutta opettamalla se saadaan totutettua etenemään itsenäisesti ohjeiden mukaan. Tällä haetaan suoritukseen vauhtia, sillä koira ei himmaa ja odottele minua --> siitä tulee kunnon tykki.

Loppuun tehtiin hyppytekniikan perusharjoitus, eli useampi hyppyeste peräkkäin. Koiran tulee suhteuttaa hypyn pituus ja rytmittää askelet oikein, jotta tuo onnistuu. Video on hidastettu, joten siitä näkee tuon "keinuliikkeen", mikä näkyy kun tuo menee oikein. 

Hyvät treenit päätettiin toki kunnon palkkaukseen...

Liikettä niveliin

Mummokoiralle sopivaa jumppaa. Vetreyttää kivasti selkää ja niveliä!

Koirakaveri

Tälläistä seuraa minulla Raumalla. Saas nähdä mitä Wanda tykkää Fanista, kun joskus tässä tapaavat! Fani on Valtterin perheen koira.

Toko!

Eilen alkoi Sportdogsin vetämä toko-kurssi. En ole pariin vuoteen ollut kunnon tokossa, tuntui aivan mahtavalta! Tokosta kun on jäänyt paha maku suuhun, kun päällimmäisenä muisto valmennuksista, missä en saa Peppiin kontaktia kun nenä vie... mutta nyt! Innokkaan junnun kanssa, kunnon aitoja tokon perusliikkeitä... muistan taas miksi rakastan tokoa!

Onhan se toki hyvin jäykkää, jos sen ottaa liian vakavasti. Nyt kuitenkin kaikki alkaa näyttää hyvältä ja kakara tekee töitä hyvin. Pidetään treenit miellyttävinä ja tehdään meille tyypilliseen pilke silmäkulmassa - tyylille uskollisesti, ei anneta sakemannien ja palveluskoirien lannistaa meitä! Sprinkku voi olla ihan yhtä hyvä ja parempi!

Perustietoa tokosta:

Tavoitteena tehdä toko-kokeessa opetetut liikkeet, tuomari arvioi liikkeiden onnistumisen ja koirakon yhteistyön

Kilpailuluokat ALO, AVO, VOI ja EVL.

ALO:n liikkeet:

1 luoksepäästävyys

2 paikalla makaaminen

3 seuraaminen kytkettynä

4 seuraaminen taluttimetta

5 maahanmeno

6 luoksetulo

7 seisominen

8 vapaahyppy

9 kokonaisvaikutus

11 KUUKAUTTA & ajatuksia matkastani koiramaailmassa

Apua, enää kuukausi niin kakara on VUODEN!

Nyt tosiaan 11 kuukautta tuli täyteen ja en oikein tiedä mistä aloittaisin kirjoittamaan. On niin paljon kauniita sanoja mitä haluaisin sanoa ja jakaa... sanat ei riitä kertomaan miten upea koira Wanda on, unelmien täyttymys. 

Minähän olen aina halunnut koiran ja olen lukenut vuosia kirjallisuutta ja opetellut koiran kouluttamista jo ennen Pepin tuloa. Pepin olen kouluttanut itse, vaikka olinkin 11-vuotias kun se meille tuli. Peppi tuli ihan kotikoiraksi, mutta sen kanssa sitten kuitenkin aloin harrastamaan tokoa, rally-tokoa ja myöhemmin agilityä. Pepistä ei ollut kisakoiraksi, joten nälkä jäi kalvamaan. Haluan kisakoiran, haluan saavuttaa ne unelmat menestymisestä koiralajeissa. 

Minut tuntevat tietävät tanssitaustani, harrastin 8 vuotta kilpatanssia ennen kuin jouduin terveydellisistä syistä lopettamaan. Tämä kertoo siis kilpailuhenkisyydestäni, olen niin "kaikki tai ei mitään" -ihminen. Olin kuvitellut, että se kisakoirani tulee olemaan bordercollie tai australianpaimenkoira - siis stereotyyppinen kisakoira. Olen kokenut vähättelyä valmennuksissa, koska minulla on maata nuuhkiva, hitaasti syttyvä spanieli. 

Olen niin kauan kuin muistan haaveillut kasvattajana olemisesta. Että pääsen kasvattamaan puhdaslinjaisia, terveitä koiria. Rodusta en ollut varma, sillä olin kuvitellut seuraavan koiran  olevan jotain vauhdikkaampaa ja työmotivoituneempaa rotua. Silti, palo kasvattajaksi jatkui.

Kuinkas sitten kävikään?





Viime syksynä 2016 tuli Annen kanssa juttua, josko ottaisin sijoitusnartun Ruotsista. Minä olin täysillä mukana, mutta piti keskustella perheeni kanssa, kun heidän kanssaan toistaiseksi asun ja toinen koira vaikuttaisi heidänkin elämään. Oikeastaan ennen kuin ehdin kissaa sanoa, pentu oli varattu. Tuijottelin kuvia kennelin sivuilla ja mietin minkä noista nartuista oikein haluan.... Annen kanssa oltiin samaa mieltä yksilöstä ja kasvattaja suostui.


Joten, ennen kuin tajusinkaan olin tilanteessa, että minulla on sijoituskoira Ruotsista. Minulla. Ja millainen sijoituskoira? MAAILMAN PARAS!!

Siis tätä kirjoittaessani en tunne mitään muuta kuin kiitollisuutta ja rakkautta. Wanda on unelmieni täyttymys. En kaipaa mitään siihen lisää tai siitä pois. Wanda on täydellinen minun oma pöllö talitintti. Aivotkin alkaa pikkuhiljaa löytyä! Nyt juoksujen myötä on alkanut karisemaan murkkuikäisen uhma, ja tilalle tullut pelkkää kultaa oleva koira.



Toisaalta sijoituskoiran myötä tuli paineet. Mitä jos en osaa kouluttaa tarpeeksi hyvin? Jos en ole tarpeeksi hyvä johtaja Wandalle ja koko koira menee pilalle huonon omistajan takia? Jos Wanda ei ole kanssani onnellinen kun en kykene sen kanssa päivittäin kävelemään tunnin lenkkiä? On vain ollut pakko hiljentää epäilykset ja luottaa itseeni. Toivon todella, että Wandan on kanssani hyvä olla.

On se maailman paras ja maailman rakkain minulle. 

Tänään 3.9.2017 Ängblomman's Cascabel 11 kuukautta 

Kakara ja mummeli

Mummeli ❤

Lelu!!

Unelias

Agivideo; kehitystä nähtävissä

Kakara juoksee ja niin juoksen minäkin!! Samaan aikaan! Kakara ei pompi!!

Elämme hullua aikaa

ZZZZZ....MITÄ MIETTII WANDA..ZZZZZZ....:

Ensinnäkin. Maria pistää mut pitämään naurettavia VAIPPOJA. On ruudullista, on kukallista ja on mustaa. Niitä pidetään koko ajan, ulos mennessä ne revitään pois ja sisälle tullessa ne vängätään jalkaan... eikö se tajua miten ärsyttävää tollanen on? Maria vaan hokee "pitää laittaa", "häntä vielä", "pysy paikallas" ja muuta älytöntä.

Kaikki kiinnostaa ja mikään ei kiinnosta. Pojat, hajut, pojat.. pojat, pojat ja pojat. Hormonit hyrrää, en pysty keskittymään. Merkkailen kaikkialle. Merkkailen vähän lisää. Pojat kiinnostaa. Maailma kiinnostaa. 

En syö. En tahdo. Tuijotan ulos. Kissa. Lintu. Lintu taas. Öisin odotan supikoiraa. Hormonit sekaisin. Pojat? Pojat! Leikitään!!! Mitä sä teet? Hyi, älä jäbä koske. Tuu takas. Puren. En pure. En tykkää susta. Tykkään susta.

Maria-mamma on kiva. On kiva viedä sen tyyny ja kattoo ulos, jos siellä olis lintuja. Tai poikia. Maria sanoo, että oon hormonihirviö. Mikä hirviö?? Enhän mä semmonen... 

Mainitsiko joku pojat?

Halvat huvit

On kahdenlaisia waleseja...

Aamukahvit

MÖLISIJÄKAKSIKKO

Näin meillä kommunikoidaan ja osoitetaan mieltä...: 

Suomennettuna: 

ON NÄLKÄ. ETKÖ TAJUA. TULTIIN LENKILTÄ. NÄLKÄ. RUOKA-AIKA. MITÄ SÄ TOLJOTAT SIINÄ. RUOKAA!! NYT. RUOKAA! ÄLÄ HÖPÖTÄ VAAN ANNA SITÄ RUOKAA!!!

Suomennettuna:

OI VITSI MITÄ LEIVOT?! TUOKSUU HYVÄLTÄ. LEIVOT VARMAANKIN MULLE, KENELLE MUULLE MUKA??? JOTEN VOIT ANTAA NE MULLE. KUULUU MULLE. ANNA TÄNNE. HEI. ETKÖ TAJUA?? KIUKUTTAAAAA.... NYT KETUTTAA.... NE ON MUN!!!!

PARAS KAMU TULI TAKAS ❤

Apukokki

Huomenna on loistava päivä!! Minun ja Wandan suosikki-ihminen, Valtteri, palautuu Suomeen 3 kuukauden työharjoittelun jälkeen!! On ollut pitkät kuukaudet odottaa ja ikävöidä, mutta huomenna on meidän trio kasassa. Kakara, minä ja Vallu <3

Sen kunniaksi vietin iltapäiväni keittiössä leipoen, mm. näitä mummon ohjeen mukaisia sämpylöitä (löytyy kuvasta). Wanda oli mukana tarkkana apukokkina, koemaistajana ja kaikin puolin yritti olla hyödyllinen osa tätä monimutkaista prosessia kun on ruokaa hellalla, uunissa, pöydällä....  (lue: makasi keskellä lattiaa / yritti työntää nokkaansa joka paikkaan)