Kävelyllä tuli vastaan kävelijä, ensimmäinen muu elävä otus kuin me näillä nurkilla, ja Wanda pysähtyi, katsoi ihmistä, katsoi minua ja jatkoi matkaa. Ei mitään venkoilua, tottakai häntä heilui ja kiinnosti, mutta ei ollut pakko päästä tutustumaan.
Ajattelin pitää sellaisen periaatteen, että hihnassa ollessa ei juuri vastaantulijoita noteerattaisi, jotta oppii sujuvasti ohittamaan. Pikkuhiljaa täytyisi totutella olemaan ihmisten ilmoilla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti