Wanda kasvaa kyllä todella nopeasti. Eilen punnitsin Wandan ja se painaa vajaa 5 kiloa. Aamulla huomattiin äidin kanssa, että nyt Wandan silmät on suurentuneet huomattavasti verrattuna siihen, mitä ne olivat kun se tuli meille.
Tänään vihdoin löytyi Mustista ja Mirristä sopiva neulepaita Wandalle! Siis niin monet takit kokeiltu ja ei vaan istu ei sitten mitenkään.. Pituudeltaan ne ovat olleet melko ok, mutta aivan mielettömiä säkkejä sitten muuten tälle hontelolle laiheliinille.
Tänään käveltiin lähimetsään, olipa jännää pikkupennulle! Oli pilkkopimeää ja minulla otsalamppu. Wanda on kyllä todella sopeutuvainen! Todella nopeasti se tottui siihen, että ollaan se 100 metriä kodista ja on pimeää ja rämmitään siellä lumessa -jahauskaa oli! Juostiin niin lujaa kuin kintuista lähti ja tutustuttiin yhdessä suureen maailmaan (tai puolen hehtaarin metsään).
Oi vitsit, kohta Wanda rupeaa reissaamaan junalla mun kanssa Turkuun näkemään Valtteria. Tulee hyvää totuttelua junamatkustukseen, siellä olevaan liikenteeseen ja kerrostaloon. Tulee kivoja viikonloppuja!
-Mutta askel kerrallaan, Hihnassa Wanda alkaa oppia rajansa ja osaa jo melko hyvin seurata missä minä menen, eikä toisin päin. Otettiin metsässä vähän luoksetuloja siten, että pysähdyin itse ja kutsuin luokse. Tosi hyvin Wanda reagoi kutsuun ja nimeensä vaikka oltiin ulkona metsässä ja paljon kiinnostavaa!
Wanda motivoituu lelusta ja namipalkasta molemmista, mutta namit toimii paremmin, koska ne auttavat keskittymään. Leluista Wanda innostuu vähän liikaa ja ne ei vielä oikein ole paras vaihtoehto. Leikitään sitten harjoittelun päätteeksi!
Mutta kaikkein mieluisin palkka Wandalle tuntuu olevan syliin pääseminen ja se, että minä olen tyytyväinen. Wanda tietää pussin rapinasta heti, että nyt temppuillaan ja se istuu tiukasti paikallaan niin kauan, että saan namit käteeni. -Sitten ensin syliin innosta ja sitten aloitetaan temput.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti