Oltiin tänään toisessa koirapuistossa Sundsbergissa. Siellä on alueet erikseen pienille ja isoille koirille. Kun tultiin, kumpikin aitaus oli tyhjillään, joten päätettiin mennä isojen koirien puolelle. Ohi mennyt kääpiömäyräkoira oli kummastakin koirasta niin kiinnostava ja ne kävi tiukkaa tuijotuskisaa aidan molemmin puolin.
Sitten koirapuistoon tuli meidän seuraksi erään pariskunnan sekarotuinen musta koira, suurin piirtein minun koirien korkuinen. Otin Pepin remmiin, koska en luota sen kykyyn leikkiä nätisti ja oli hyvä, että Wanda sai itse käyttäytyä kuten luonnostaan tekisi, ilman että esimerkiksi Pepin raju leikkityyli saisi Wandan matkimaan.
Tämä musta koira haukkui todella äänekkäästi ja komensi Wandaa. Se oli myöskin narttu, mutta Wandaa vanhempi, joten tietysti pyrki dominoimaan. Aluksi melkein noiden leikki oli Wandan kiusaamista, kun musta koira ajoi sen aina minun selän taakse penkin alle. Jossain kohtaa Peppi murisi tälle koiralle, sitä alkoi hermostuttaa se, että Wandaa jahdataan.
Pikku hiljaa Wanda alkoi tajuta, ettei musta koira kumminkaan tee mitään agressiivista vaan pelkästään pitää kovaa meteliä. Wanda juoksi sen kanssa hullun lailla ehkä 40 minuuttia ja koko ajan rohkeampana ja pyrki vähän antamaan takaisin.
Ei Wandaa varsinaisesti pelottanut, mutta se oli epävarma, kun ei ymmärtänyt miksi musta koira haukkuu ja onko se vihainen, kun se ajaa hänet koko ajan nurkkaan. Vähän minua muutamaan otteeseen pelotti, koska musta koira juoksi puolet nopeammin kuin Wanda, joten jos olisi tullut kärhämää, niin tilanne ei olisi ollut tasapuolinen.
Mutta tosi kiva koirapuisto tuo oli, oikein siisti ja tilava. Ajattelin alkaa viemään Wandaa tuonne useammin, ehdottomasti positiivinen vaikutelma tuli ja Wanda on nyt koko päivän nukkunut, kun aamupäivän juoksi. Mustan koiran lähdön jälkeen Wanda haki vielä 30 minuuttia Valtterin heittämää keppiä....
Nyt on väsynyt kakara täällä, Peppi meni omiin agilitytreeneihinsä kun se ei kauheasti tuosta koirapuistoilusta välitä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti